Aurinkoinen keli näytti jatkuvan kun ristiselän jumitusta pois venytellessä vilkaisi ulos ikkunasta. Naruaisojen huono puoli on myös se, että jokainen nykäys tuntuu ristiselässä ja nykäyksiä tulee päivässä monta. Kiinteät aisat ilman välyksiä ja selkä kiittää.
Aamupäivän reitti tarjosi hulppean nousun Rousavaaralle. Noustessa mieleen hiipi sana nousukarva. Tietenkään niitä ei ollut mukana, joten seuraavaksi mieleen tuli haarakäynti. Sitten mieleen tuli nivuskipu. Sitten alkoi alamäki. Seuraavaksi löysin itseni turvaltani lumikuopasta ahkio selässäni aisat tuhannen mutkalla. Katja vierellä kyseli naurua pidätellen, että kävikö mitenkään. Onneksi ei käynyt, mitä nyt henkinen loukkaantuminen. Huomasin, ettei metsäsukset löysätyillä remmisiteillä ole parhaat lasketteluvälineet. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes tuli pehmeä kohta lumessa ja sukset alkoivat erkaantua toisistaan. Yritin korjata suksien asentoa, mutta ainoastaan huopakumpparit kiertyivät suksien päällä. Kun haara-asento alkoi saavuttaa maksimaalisen leveytensä päätin tehdä sukelluksen turpa edellä. Harmi kun sitä ei saanut videolle. Hauskoissa erävideoissa säälipalkinto olisi voinut osua kohdalle.
Kunnon kaatuminen aiheutti sen, että aloin jännittämään pieniäkin laskuja, joista Katja päästeli suorilla alas.Huikkimajoella lounastettiin ja paistettiin makkarat kaminassa. Tupaan asteli sisälle vanhalla moottorikelkalla paikalle pölähtänyt papparainen. Lapinukoilla on jännä tapa keskustella. Hän keskusteli minun kanssani, mutta tuijotti koko ajan suoraan Katjaa silmiin. Olen havainnut saman reaktion muunmuassa Muotkanruoktun Hansissa. En tiedä johtuuko se siitä, että minä olen niin ruma vai Katja niin kaunis, vai onko siinä jotain Lapin perinteitä.
No joka tapauksessa ukkeli kertoi ajaneensa uran vanhaa talvireittiä Iisakkijärveltä Huikkimalle ja nähneensä meidän tekemän uran Lyöttijärven pehmeässä penkassa. Aioimme hyödyntää uraa palatessamme Tsaarajärveltä ja niinhän me sitten teimmekin. Olimme lähdössä jatkamaan matkaa kun tuvalle saapui niinikään lounastamaan 2 nuorta miestä Tsaarajärven suunnasta. Toisella oli ahkio ja toisella rinkka ja olivat yöpyneet Tsaarajärvellä niiden kahden naisen kanssa, keiden kanssa me vietimme ensimmäisen yön Opukasjärvellä. Epäilimme, että olisivatko olleet samaa seuruetta, koska tupakirjojen perusteella molemmista toinen oli Oulusta ja toinen Helsingistä. Tällöin auton avaimet voi vaihtaa kohdatessa ja siirtyminen helpottuu matkan päätteeksi. Samaa mietittiin Inarin polun osalta Anun ja Harrin kanssa tehtäväksi joskus.
Huikkimajoen maasto on hienoa jokivarren koivikkoa mäennyppylöineen. Maasto kohoaa hiljalleen kohti Tsaarajärveä mentäessä, ylitetään pari jokea ja ennen poroaitaa onkin sitten kunnon nousu paljakalle. Maisemat palkitsevat jokaisen nousumetrin. Poroaidalta tuvalle on ensin laskuvoittoinen osuus ja sitten vielä kilometrin verran vaihtelevaa kumpuilevaa maastoa. Tupa on kyllä kauniilla, jonkin tuulialttiilla paikalla ison järven rannassa. Tuvan vierustalla pisti silmään ja osui nenään koirien jätökset. Tupakirjassa oli merkintä Puolalaisilta, että tämä tupa pelasti sekä miesten, että koirien hengen. En osaa sanoa, että mitä koiria on ollut matkassa, mutta paljon niistä on paskaa irronnut ja ihan kuistin viereen. Aiheesta on seuraava kirjoittanut vieraskirjaan, että jos tupa pelastaa hengen, niin voisi sitä kunnioittaa sen verran, että siivoisi jälkensä. Ilmeisesti koiria on ollut myös sisällä ja kaikki paikat sikin sokin seuraavien tullessa paikalle.
Katja oli sen verran uupunut pitkästä päivämatkasta, että jaksoi juuri ja juuri istua paikoillaan untuvatakki päällä. Laittelin tulet ja ensihätään jallua kuksalliset nenän eteen. Sitten leipää ja meetwurstia, lämmintä mehua ja suklaata. Pikkuhiljaa elonmerkkejä myös emännässä ja tavarat siireltiin sisätiloihin. Vieraskirjaan oli aamulla kirjattu, että kaasu on molemmista pulloista loppu, joten trangia kaivettiin esille. Olisi kannattanut kaasuakin kokeilla, koska seuraavana päivänä huoltomiehet saapuivat ja kun ilmoitin heille, että kaasu on loppu, niin katsoivat hieman hölmistyneinä minua ja sanoivat, että vasthan met eilen päivällä vaihdethiin uudet. No minä siihen, että vitsivitsi ja luikin takaisin sisälle.
Tosiaan väsy iski sen verran kovaa itsellekin, että suunniteltu iltapilkki toteutui, mutta tuvan pöydän äärellä. Aikaisin nukkumaan ja valmistelin pilkkivehkeet aamua varten. Toiseen vapaan rautulätkä ja morri ja toiseen pienin musta morri mitä löytyy. Ilta oli upea auringon laskiessa ja värjätessä koko taivaanrannan punertavaksi.
