Auringon nousu herätti seitsemän jälkeen ja tuttu kuvio toistuu aamuisin. Tuli kaminaan, vettä avannosta tai lunta ämpäriin veden keittelyä varten, aamutoimet, aamiaisen teko, puiden ja syttöjen teko seuraaville, sekä tavaroiden pakkaus ja tuvan siivous.
Keitimme kahteen termospulloon juotavaa ja yleensä toisessa oli kuumaa mehua ja toisessa teetä. Tälle päivälle Katja valmisti myös ruokatermokseen erittäin maistuvan keiton lounaalle. Lounaspaikkana oli Löyttyjärven jää. Sinne pääseminen olisi helppoa, ei tarvitsisi kuin suunnalla poiketa pari kilometriä talvireitiltä. Suunnistin puoli kilometriä syrjään ja pienelle Lyöttijärvelle. Ja sitten ei ollutkaan helppoa. Järvellä lumi ei enää kantanutkaan, jolloin suksilla olimme haaroja myöten pehmeässä lumessa ja siis edelleen väärässä paikassa. Ei auttanut muu kuin minun laittaa lumikengät alle ja aloittaa rymyämään rinnettä ylös kohti oikeaa järveä. Katja sinnitteli suksilla syntyvää uraa pitkin. Muistaakseni oikella järvelle päästyämme jouduin vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle..Laiteltiin myös Joukolta lainaan saamamme kevytlaavu tuulen suojaksi järven lumen peittämälle jäälle ja nautiskeltiin keittolounas oluella huuhdeltuna. Kairailin reikiä eri puolille Lyöttijärveä jopa pohjan löytäen, joka onneksi sillä kohtaa oli mutaa, eikä terän vaihtoon tarvinnut ryhtyä. Varmana taimenvetenä mainostettu järvi antoi puhtaan vesiperän, eli ei nykäystäkään kahteen tuntiin. Katja käytti ajan hyödyllisemmin, eli nukkui untuvapussissa laavun suojassa.
Paluumatkalla ihmeteltiin reittimerkkejä jängällä. Myöhemmin nämä paljastui vanhan talvireitin merkeiksi ja paluumatkallahan hiihdimmekin sitten samasta kohtaa sitä pitkin kohti Iisakkijärveä Huikkimajoen suunnasta. Varsinaisen talvireitin jälleen saavutettuamme kiertelimme ihan tuoreilla ahmanjäljillä reittiä pitkin kohti Roussajärven autiotupaa. Lyöttijärveltä olisi ollut paljon suorempi mennä järviä pitkin, mutta kantoa ei lumessa ollut, jolloin ajallisesti se olisi ottanut pidempään, rasittavuudesta puhumattakaan.
Loppumatkan nousuvoittoisella osuudella piti tunnustaa voimien alkavan olla vähissä. Oikeastaan se näkyi jo päälle päinkin horjahteluna ja ehkä kuuluikin pienenä sadatteluna. Luultavasti olin nauttinut nestettä liian vähän päivän mittaan ja nestehukan oireet nostivat päätään. Päänsärkykin yllätti ja EA-laukkua piti kaivella ensi kertaa ibumaxia saadakseen. Kummasti olo koheni heti tuvalla kun lämmin kamina alkoi hönkiä ja kuumaa mehua sai sisuksiin. Olo suorastaan muuttui ruhtinaalliseksi kun lämmitimme molemmille vadilliset kuumaa vettä ja peseydyimme. Siihen vielä maittava illallinen ja minttukaakaot, niin päivän rasitukset oli pois pyyhkäistyt.
Mieleen muistui viime keväinen pilkkireissu Vätsärin puolelle, jossa pääsimme nauttimaan upottavan lumen tarjoamasta haasteesta metsässä edettäessä. Tämän päivän matka olisi ollut tekemätön paikka, mikäli reitin pohja ei olisi ajettu kelkoilla kovaksi. Hetkellinen tarpominen lumikengillä ahkio perässä sai lihakset pinkeiksi ja energiaa paloi varmasti useakertainen määrä "normaaliin" etenemiseen verrattuna. Toki paljakalla kantoi myös tuulen kovettamat alueet joten ei koko matkaa Lyöttijärven kiemurasta tarvinnut tarpoa pehmessä.
Onkohan tässä jotain masokistin piirteitä havaittavissa kun alkaa nauttia itsensä rääkkämisestä ? Näitä miettien nukkumaan kello yhdeksän.
