Aamun valo kajasti Opukasjärven tuvan ikkunasta ja naiskaksikko oli jo pakkailemassa tavaroitaan. Havahduin aina silloin tällöin pakkaamisen ääniin, mutta vaivuttiin vielä uneen varmaan pariksi tunniksi.Herättyämme maisemaa oli mukava katsella valoisassa, koska yöllä ei nähnyt kuin pihapiirin otsalampun valokeilassa. Tupa on hiljaittain peruskorjattu ja uuden puun tuoksu on vielä sisätiloissa jäljellä. Kaminassa oli vielä kevyt hiillos, joten lämpöä saimme nopeasti aamuvalmisteluja mukavoittamaan. Helppo on vedet keitellä nopeilla kaasuliesillä, joten kiitokset tupien huollon suuntaan ovat paikallaan.
Tupakirjasta lukaisin, että aamulla lähteneillä kulkijoilla oli myös seuraavana tavoitteena Rousajärvi, joten muutimme omaa suunnitelmaa sen verran, että jäisimme yöksi Iisakkijärvelle, vaikka matkaa tulisikin vain kuusi kilometriä.
Muutama sananen varusteista, joita meillä oli mukanamme. Ahkioissa ja ahkioissa on eroja. Katjalla oli lainassa Joukolta Fjellpulken kiinteillä aisoilla, sekä telemark sukset NNN-siteillä. Minulla oli itsetehty painava, pitkä, kuomuton ahkio sähköputkinaruaisoilla, jossa suojana oli naruilla kasaan parsittava kevytpeite ja suksina Vaeltaja paketin metsäsukset ja huopakumpparit eräsitellä. Sanotaan vaikka näin, että olisin voinut mieluummin ottaa Katjan käytössä olleet varusteet ennemmin kuin omani ja tämä tuli todeksi todettua päivittäin useasti.
Aamu alkoi aina pakkaamisella ja Katja heitti muutamassa hetkessä nätisti tavaransa Fjellpulkenin uumeniin. Minä ähelsin ja sähelsin ensin kevytpeitteen kanssa, sitten tavaroiden kanssa ja viimeisin vartin narujen kanssa. Toki oman ahkion päälle tuli kairaa, lumikenkää ja lumilapiota, mutta narujen kanssa pelaaminen oli aikaavievää ja ei niin mieluista touhua. Sitten kun päästiin matkaan, niin viimeistään ensimmäisessä alamäessä paljastui seuraavat erot varusteiden paremmuudessa. Katja oli laskea ylitseni, kun en ehtinyt lykkiä alta pois.Sekä Fjellpulken, että telemark sukset luistivat upeasti. Minun kovia kokenut ahkio ja (voitelemattomat) metsäsukset taasen eivät kovin hyvin luistaneet. Oli pikaluistoa ja parafiinia matkassa, mutta ei niilläkään ihmeitä tehty. Eteenpäin päästiin kuitenkin ihan mallikkaasti ja Iisakkijärven tupa tulla tupsahti eteen mukavan alamäen mutkan jälkeen jopa ennenaikaisesti mitä luulimme. Opukasjärveltä on aika lailla nousuvoittoinen reitti Iisakille, joten ilman kastunutta paitaa siitä ei selvitty. Lisäksi huomasin matkalla, että olin asentanut toisen siteen piirun verran vinoon, jolloin kumpparin kanta olikin jo kolme senttiä vinossa eikä meinannut sattua siteen takaosan piikeille oikein millään. Myöhempinä päivinä tästä tulikin jo hieman riesaa, kun jalkaa piti vääntää ja kääntää joka askelluksella. Toki olin viimeistellyt siteen kiinityksen niin maan perusteellisen pitävällä liimalla, että sidettä ei saa kuin ampumalla enää irti. Onneksi tajusin löysätä siteen remmejä niin paljon, että kumppari mahtui liikkumaan jonkin verran myös sivusuunnassa. Vaihtelin sitten vuoropäivinä vielä vinossa olevaa sidettä aina toiselle jalalle.
Iisakkijärvestä olin lukenut, että harjuksia saattaa käydä uistimeen, joten kävin porailemassa kymmenkunta reikää tuvan lähivesille. Kovin on matala järvi. Jään alla oli poikkeuksetta vettä 10-40 senttiä tekipä reiän mihin vain. Tunnin pilkkiminen ja yksi tartutus, joka sekin päättyi harjuksen hyväksi, eli palailin tuvalle valmiiden herkkujen ääreen, joita Katja oli loihtinut sillä välin. Talviretkeilyn ehdottomasti parhaisiin puoliin kuuluu se, että ahkio vetää tavaraa. Toki se muistuu mieleen myös jokaisessa ylämäessä. Mutta varsinkin ruokaillessa tuota osaa arvostaa, että mukana kulkee kaikki herkulliseen illalliseen vaadittavat raaka-aineet. Ehkä kolmen litran viinitönikkä on jo liioittelua, mutta kylläpä se hyvältä maistui esimerkiksi savustetun harjuksen, voissa kuullotettujen porkkanoiden, lanttujen ja perunoiden kera ryyditettynä bearnaisekastikkeella. Olutta oli varovaisesti mukana vain 12 tölkillistä. Lisäksi juomapuolta edustivat yhden tähden Jallu ja pieni minttupullo minttukaakaota varten. Edelleen pätee sama mikä on havaittu kesäreissulla, että raskaan päivän päälle perille päästyään kun ottaa kuksallisen vaikkapa Jallua niin jollain tapaa se kruunaa koetun ja antaa lämpöä ja virtaa aloittaa se narujen kanssa sekoilu tavaroiden saamiseksi ahkiosta tuvan puolelle.
Iisakkijärven tuvalla asustaa tai ainakin asusti ehkä suurin ja lihavin näkemäni myyrä. Yöllä se rapsehti ja kun otsalampulla valaisin, niin se julkesi mulkoilla minua puolen metrin päästä minun vaatekassistani käsin. Viimeisillä voimillaan se punnersi pois kassita ja lyllersi piiloon kaminan taakse. Myöhemmin saimme kuulla, että sama puskimus oli saanut kyydin hieman etäämmäksi tuvasta. Tästä viisastuneena nostimme kaikki kassit seinille tai paikkoihin, joihin myyrät eivät pääse kiipeämään. Iisakkijärven kamina ja avotakka ovat aika hankalia sytyttettäviä ennen kuin oivaltaa jättää ovea raolleen. Takaseinällä on myös räppänä, mutta se ei ainakaan sytytysvaiheessa riittänyt ilmansaantia takaamaan. Kamina kyllä antaa kivasti lämmintä kun sen vaan saa kunnolla syttymään. Avotakka ei lämmitä, eli sinne ei kannata puita uhrata. Havaitsimme erona kesäretkeilyyn, että talvella unirytmi muuttuu. Menimme nukkumaan jo yhdeksän maissa, jolloin pimeä oli laskeutunut. Kesällä sitä saattaa valvoa aamuyön puolelle tulilla istuen.
