Perjantaille jäi matkaa tielle vain kolmisen kilometriä, mutta niistä tulikin yllättäen pitkät kilometrit. Lassi voihkaisi tuskasta ja istahti alas mättäälle. Pohjelihas revähti ja ensiapuna 800 milligrammaa buranaa ja tukiside tiukasti pohkeen ympäri. Jaettiin Lassin tavarat kolmeen osaan ja sauvaa apuna käyttäen edettiin hissukseen taukoja pitäen. Seuraavalla taukopaikalla oli oma vuoroni kompuroida ja oli tosi lähellä ettei jalka mennyt katkipoikki, onni kävi onnettomuudessa..Muutaman tunnin tuskailun jälkeen saatiin Näätämön tie näkyville. Yritin liftaamalla saada kyytiä Sevettijärvelle, mutta tunnin jälkeen soitin tilataksin. Taksimiestä hiukan hymyilytti tavaramäärämme, jota oltiin raahattu viikko mukana. Kohtelias oli kuski, kun ajoi suoraan Sevetin paarin pihaan ja odotti että saimme janomme sammutettua ennen majalle vientiä.

Majalla laitettiin heti sauna lämpiämään ja tehtiin kunnon annos spydäriä, eli perunaa, makkaraa, sipulia ja kananmunia runsaassa voissa paistettuna. Saunan päälle mentiin vielä Paariin kertoilemaan kuulumisia ja kuuntelemaan muiden kalaonnea. Pohjanmaan porukalla oli käynyt myös hyvää tuuria, porukan vanhin 70 vuotias pappa oli saanut kolmannella heitollaan kolmikiloisen taimenen mainitsematta jääneestä järvestä. Lopun reissun hän olikin keskittynyt juhlimaan saalistaan =). Näätämöjoesta eivät hekään olleet saaneet lohia, kuten en kuullut muidenkaan saaneen. (Poislukien paarin pitäjän mainitsemat 36 yli kymmenkiloista jollain seurueella ;)

6. Päivä