Aamulla varhain haimme Surnu nimeä kantavan eräkämpän avaimet Ivalon ST1-asemalta ja samalla saimme muutaman tärkeän neuvon veneiden sijainnista ja ajoreitistä pitkällä Surnujärvellä. Nellimiin oli mukava mäkinen hiekkatie ja ensimmäistä kertaa tuli ajeltua sinne päin. Aimo oli Inarin rannalla jo M/S Nellimin Safariservice pistänyt tulille ja keskimoottori puksutti mukavan kuuloisesti. Tavaraa, jota oli aika mittavasti, lastattiin sekä keulan ruumaan, että veneen oleskelutiloihin. Otettiin lähtöposeeraukset ennen reilun neljän tunnin venematkan alkua.
Keli oli aika viileä ja lämpötila olikin kolme ensimmäistä vuorokautta kymmenen asteen hujakoilla. Tuuli oli vasikkaselällä 4-5 metriä sekunnissa ja aallot kohtuullisen kokoisia. Onneksi vene oli suurehko, joten se ei edes pahemmin heilunut ja matka taittui mukavaa tahtia kohti Surnuvuonoa. Matkalla saimme hienon tietopläjäyksen Inarin historiaa ja nykypäivää kippariltamme. Vanhoja asumakenttiä oli siellä täällä Inarijärven rannoilla uudempien mökkien ohella. Ohitimme Inarin syvimmän kohdan (96 m) muutaman kymmenen metrin päästä ja todella hienoja penkkoja kaloineen piirtyi luotaimeen vetouistelua silmällä pitäen. Aimo keitteli matkalla kahvit ja pullan kera rupateltiin niitä näitä ja matka meni ihmeen nopeasti.
Surnuvuonon pohjukassa sijaitsee Surnu-Pekan paatti, jolla on kuljettu vuosikymmenien saatossa sama reitti kerran jos toisenkin. Pekka itse oli kuulemma jo kentältään ollut reilun vuoden poissa ja asustelee tätä nykyä Nellimissä, mutta taitaa olla kova kaipuu vielä omalle paikalleen Heinälompolon maisemiin. Marsimme muutamaan otteeseen surnukosken vierustaa tavaroita siirrellen kohti pitkällä surnujärvellä sijaitsevaa moottorivenettä, jolla kuljetimme kahteen otteeseen taravat lähemmäs kämppää. Venereitti on hieman haasteellinen järven mataluuden vuoksi ja varsinkin rantautumispaikan löytäminen oli hieman aikaavievä operaatio raskaassa lastissa uineelle veneelle. Veneeltä on vielä reilun puolen kilometrin patikka mäen päällä sijaitsevalle yksityiskämpälle, jota Metsähallituksen sivujen kautta saa vuokrata. Kämppä oli varmaankin ollut tyhjillään keväästä lähtien, koska saapuessamme saimme heitellä litskuissa ja ämpärissä olleita myyriä urakalla ulos kämpästä. Siivoilimme pöydät ja muut tasot, sekä pesimme astiat ennen taloksi asettumista, jottei myyrien mahdolliset jätökset tekisi heti tepposia. Onneksi kukaan ei saanut minkäänlaisia oireita ja kämpän vieressä virtaavasta purosta otimme kaiken juomaveden, sekä ruuanlaittoon tarvittavan veden.
Kannoimme vedet purosta ja lämmittelimme saunan, joka sijaitsee samassa rakennuksessa. Pihapiiristä löytyy myös kaminalla varustettu kota "mutterimaja" nimeltään, sekä liiteri ja ulkohuussi. Saunan päälle söimme tukevasti ja heiteltiin mukanamme tuomaan tikkatauluun pienet kisat ennen nukkumaan menoa.
