Kesäloman viimeisellä viikolla alkoi Lappivarvasta kutkuttamaan sen verran, että piti ottaa yhden työviikon jälkeen lisää lomaa. Muutamasta vielä käymättömistä Suomen erämaista valikoitui Tsarmitunturin alue lähinnä kokonsa puolesta, koska aikaa ei ollut käytettäväksi maastossa koko viikkoa. Lisäksi karhukammi oli kummitellut mielessä pidemmän aikaa kohteena, jonka halusi nähdä paikan päällä. Elämä on hieman näyttänyt nurjaa puoltaan sitten edellisen vaelluksen Lemmenjoelle ja sairastelut, sekä koronaviruksen läsnäolo ovat pitäneet poissa vaelluksilta. Positiivisiakin asioita on tapahtunut ja talouteemme kuuluu tätä nykyä uusi perheenjäsen Suomenlapinkoira Lyyti Inkeri, joka ehti täyttää ennen vaellusta 8 kuukautta. Muutama telttayö on harjoiteltu kotipuolessa ja maastossakin on jo liikuttu muutamaan otteeseen.
Tien päälle lähdettiin Nurmeksesta Sunnuntaina Katjan epävirallisten Viisikymppisten jälkimainingeissa. tarkoitus oli ajella yhtä soittoa Saariselän Panimon pihaan ja poroja väistellen saavuttiinkin kahdeksan maissa illalla tutulle kylälle. Ilma viileni matkan aikana siten, että perillä tihutti vettä ja auton mittari oli selvästi alle kymmenen asteen. Myös panimon huoneissa oli viileää ja sisällä lämpötila näytti 18 astetta. Käytiin Lyytin kanssa yksillä olusilla pubin puolella ja kuunneltiin pari väsynyttä karaokevetoa ennen nukkumaanmenoa. Aamulla rinkkojen pakkaus huoneessa, aamiainen ja lakkamunkkipossujen nouto Kuukkelista ennen auton nokan suuntausta kohti Ivaloa. Ivalossa ruokatäydennykset ja apteekkikäynti. Tie kohti Raja-Jooseppia kääntyy heti kohta Ivalon jälkeen ja kymmenisen kilometriä tämän jälkeen vasemmalle lähtee Nangujärven suuntaan vievä hiekkatie. Jatkoimme tietä aina Isolle Arttajärvelle asti, jossa Kolmosjoki alittaa tien ja autolle on hyvät pysäköintimahdollisuudet. Lyyti ehti säikäyttää tempaisemalla itsensä irti valjaiden vaihdon yhteydessä. Onneksi poroja ei sillä hetkellä ollut näköpiirissä ja saatiin nuori koira takaisin kiinni. Lyytillä oli omat muonat repussaan ja joustonaru Katjan vyötäröön lukittuna. Flexin kanssa hommasta ei olisi tullut mitään.
/
Patikka aloiteltiin harjun päällä kulkevaa polkua pitkin Harjujärven ja Siskelijärven välistä kannasta seuraten. Polkuun yhtyy useita porojen vahvempia uria ja välillä jouduimme korjaamaan suuntaa oikean uran löytääksemme. Kuusiselän Kaakkoisreunalla on porojen valtateitä hiekkatievoilla, jonne asti pystyy reittiä seuraamaan helpohkosti vaikka läskipyörällä halutessaan. Siitä eteenpäin alkaa suunnistusta vaativat erämaat. Reissun päätavoite itselleni oli löytää karhukammi, jonka ylimalkaisen sijainnin löysin netin kautta, mutta tarkempi sijainti oli täysi mysteeri. Kuljimme kohti Sarmikuusikkoa ja yhtä olettamaamme paikkaa, josta kammia voisi yrittää etsiä. Haravoimme aluetta välillä ilman rinkkojakin, mutta totesimme työn tuloksettomaksi ja vaihdoimme etsinnän telttapaikan haeskeluun.Sopiva paikka löytyi Kivijoen läheisyydestä korkealta penkalta, jossa oli pidetty tulia paljon aikaisemminkin. Lyyti ilmaisi selkeästi, että olisi vielä voinut jatkaa pidemmälle ja purki turhautumistaan pureskelleen juurakoita ja piilotellen syötäviksi annettuja herkkuluita. Aamupäivä oli kolea, mutta illaksi keli tuntui hieman lämpenevän ja kunnon tervastuli piti loppuillan tunnelmasta huolen. Tällä kertaa mukana oli vain valmisruokia pusseissa ja ensimmäinen oli pohjanoteeraus sekä maultaan, että rakenteeltaan. Keltainen mössö hieman imelällä sivumaulla jääköön pois jatkossa listoilta. Lyyti hieman protestoi telttaan menoa, mutta rauhoittui kuitenkin aika nopeasti unille. Meillä molemmilla jostain syystä vajuivat yön aikana Expedin untuva-alustat ja selkä otti kiinni teltan pohjaan aamulla. Seuraavina öinä pumpattiin patjat aivan täyteen ja ne piti ilmat paremmin sisällään.