| Anun ja Harrin kanssa tehtiin myöhäiskevään hiihtovaellus käsivarren välituntureille. Alkujaan oli suunnitelmissa ottaa myös lapinkoira Ruusa matkaan, mutta jätettiin vielä pentukoira matkasta pois.
Aloittelimme vaelluksen Ropinsalmelta muutaman kilometrin Muonion suuntaan Pättäkkä nimisestä paikasta.
|
|
 |
|
Kelkkaura kantoi hyvin, mutta heti uran vierellä upotti metsäsuksillakin liki pohjia myöten. Uran piti viedä Aatsan tuvan kautta, mutta jo kartan perusteellakin mentiin hieman liiaksi itään.
Poromiesten ura nousikin suoraan Darjun rinteille, josta gps:llä huomattiin olevamme reilun kilometrin liikaa itään. Tupa oli rotkolaakson takana ja olisimme voineet jatkaa kantavaa tunturiylänköä pitkin reilun kymmenen kilometriä Kalkkoaivin tuvalle, mutta sen sijaan erehdyimme laskeutumaan alas kohti Aatsan tupaa.
Hanki petti puolivälissä laskeutumista ja olimme suksinemme ja ahkioinemme sikin sokin hangessa jyrkässä rinteessä ja manattiin valintaamme. Oli pakko vaihtaa lumikengät minulle ja Harrille ja tehtiin uraa kohti laakson toista reunaa. Jaksoimme pari tuntia puskea ja kiskoa ahkioita, kunnes eväät oli syöty ja tehtiin yöleiri joen rantaan.
Poljettiin teltalle paikka sulana virtaavan joen rantapenkan tuntumaan ja loihdittiin tulet koivun oksista. Pikkuhiljaa tankattua alkoi voimat palautua ja jaksettiin jo hieman nauraa kömmähdyksellemme.
|
|
 |
|
 |
|
 |
| Seuraavana aamuna oli mielenkiintoinen joen ylitys, koska molemmin puolin rantaa oli äkkijyrkkä yli metrinen lumipenkka vastassa. Lapiolla kaiveltiin uraa ja toinen toistaan auttaen saatiin ahkiot ja itsemme yli. Yöpakkanen oli kovettanut hangen, mutta jyrkkä ylämäki oli suksilla hikinen koitos. Katja ja Anu kiskoivat omat ahkiot lumikenkien avulla pykälää helpommin ylös.
Aatsan tupa jäi vasemmalle kun otimme suunnan kohti Kutukosken tupaa vasentaa reunaa rotkolaaksoa seuraten. Pilvisyys hankaloitti alkumatkan rinteillä kulkemista, koska muotoja ei erottanut yhtään valkoisuuden seassa ja pari kertaa huomattiin olevamme äkkijyrkän vieressä. Aurinko nousi tuulen kanssa esiin ja paljasti mahtavan Darjun oikealla puolella. Suuntasimme vielä jonkin
matkaa eteenpäin ennen Darjulle siirtymistä, jossa yhytimme parisataapäisen porotokan. Tokka seurasi hetken menoamme, mutta jättäytyi sitten omiin oloihinsa. Saavuimme Kutukosken tuvalle vauhdikkaan laskun päätteeksi jo puolen päivän jälkeen, koska olimme nousseet jo aamuviideltä.
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
| Kutukosken tuvan edellä oli merkkejä pilkkimisestä ja kokeiltiin siitä mekin hyvällä tuloksella. Harjuksia ja isoja ahvenia savustuspussin täytteeksi saatiin aika vähällä vaivalla.
Illalla nautiskeltiin pihvit ja punaviinillä huuhdeltiin hyvä ruoka alas. Päätettiin pitää lepopäivää kutukoskella ja pilkittiin pitkin päivää, mutta vain iltapäivän harjusparvi toi lisää kalaa ruokapöytään. Illan mittaan nousi tuuli, joka yltyi navakaksi.
Tuvalle saapui kolmen hengen vaellusporukka ja päätettiin Katjan kanssa yöpyä teltan puolella, jonka pystytyksessä oli omat haasteensa myrskytuulessa.
Aamulla tuuli oli edelleen kovaa ja oltiin päätetty lähteä aikaisin saapuvaa lumituiskua karkuun kohti kaskasjokea. Startattiin aamulla jo ennen kuutta liikkeelle ja kierreltiin hyvää reittiä pitsijärven kautta kaskasjoelle. Välillä tuuli piiskasi sateen kanssa pistäviä
lumitikkuja poskille ja kunnollinen huppu oli enemmän kuin hyvä olla olemassa. Saavuttiin kaskasjoelle jo yhdentoista jälkeen aamupäivällä ja heti meidän perään tuvalle saapui kaksi naista kolmen huskyn kanssa. Koirat olivat todella hyvin koulutettuja ja mukavia kavereita tuvassa. Kävin illalla vielä kaskasjärvellä pilkillä ilman tulosta.
|
|
 |
|
 |
Kaskasjoelta noustiin jyrkähköä rinnettää 700:aan metriin kohti ropia. Ylhäällä yhytimme hernerokkasumun, jossa ei nähnyt metriä pidemmälle, joka taasen vaikeutti laskeutumista alas. Hitaasti auraten saavuttiin olettamallemme järvelle, jota Harrin kanssa kairailtiin pari tuntia löytämättä pilkkisyvyistä vettä. Anu ja Katja nukkuivat ahkioiden vierellä hangella makuupusseissaan sen aikaa.
Kolmen miehen vaellusporukka hiihteli kohti kaskasjokea ja me seurailtiin heidän jälkeä ropin tuvalle yöksi. En jaksanut enää matkalla olleelta järveltä alkaa pilkkimään, joten oltiin tuvalla taas hyvissä ajoin. Paisteltiin toistamiseen reissun aikana lettuja ja nautiskeltiin viimeisiä herkkuja, mitä ahkioiden kätköistä löytyi.
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
| Viimeisenä aamuna pakkanen oli kovettanut hangen todella kovaksi ja lasketeltiin kohti ropinsalmea hyvää kyytiä. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja lumi pehmeni vielä viimeisille kilometreille. Suunnattiin Muonioon yöksi mökkiin ja seuraavana aamuna kohti Nurmesta, jonne hurutettiin yhden pysähdyksen taktiikalla.
|
|
| |
