Aamu oli aurinkoinen ja teltta tuntui nopeasti liian kuumalta makailla. Kaurapuurot kiisselin kera, kyytipoikana kaksi savuharria näkkärien päällä, pitäisi jaksaa taas mennä vippasta. Arvelin pelata varman päälle ja pyydystää suvannosta vielä lounaan matkalle. Parilla heitolla pari harjusta, samaa kaliiberia kaikki. Harjuksiin suolaa ja folioon pakattuna rinkan alataskuun odottamaan paistamista. Edelliskerrasta mukamas viisastuneina ajattelimme kulkea hieman ylempänä, poissa jokivarren pöheiköistä. Hetken kuljettuamme löysimme itsemme vihonviimeisestä pusikosta joen rannalta. Ylitimme Kiellajoen, koska toinen puoli näytti paremmalta. Olihan se hetken matkaa, kunnes vastaan tuli joko pöheikköä tai suolampi. Valitsimme suolammen seurauksella, että Katjan kumppari oli täynnä mutavettä. Sukka väännettiin kuivaksi ja suuntasimme selkeästi ylemmäksi, pois joen rannan pusikoista. Ylempänä oli mukava kuljeksia metsän suojassa, aurinko lämmitti kuitenkin niin paljon, että taukoja oli pidettävä tiheään.
Sudenulvomatsobman rinteiltä laskeuduimme jokivarteen oikaistuamme joen mutkaa arviolta kilometrin verran. Jokivarsi oli edelleen hankalakulkuista pusikkoa ja rinnettä. Iltapäivällä kahden jälkeen saavutimme mukavan näköisen kallioniemekkeen, johon jäimme ruuanvalmistukseen. Kumpparit aseteltiin paahtavaan auringonpoltteeseen kuivumaan.
Harjukset pasteltiin trangian pannulla, jonka jälkeen Katja asettui päivänokosille varjoisaan rinteeseen. Minä lähdin kokeilemaan kalastusta kirkkaassa auringonpaisteessa. Jälleen kerran tuli todistettua tammukoiden arka syönti kirkkaassa valossa, mutta heti kun pilvi tuli eteen ja pienen kosken alaisen suvannon pinta tummeni, iski tammukka lippaan kiinni. Sain muutaman tammukan nostettua ennen kuin tuuli pyyhkäisi pilvet pois ja aurinko pääsi porottamaan täydeltä terältään. Käsivarsissa alkoi näkymään ensimmäisiä palamisen merkkejä, niskaa oli kuumottanut jo edellisenä päivänä. Lämmintä oli 30 astetta.
Tavoitteena yöpaikaksi oli Giellaroavvin kämppä, jonne matkaa oli vielä seitsemisen kilometriä. Ylitimme joen ja kuljimme mukavaa kangasmaastoa pitkin hyvää vauhtia kohti Muotkatunturin paliskunnan nykyisin omistamaa kämppää. Kämpän läheisyydessä oli poroja todella runsaasti. Kelloporojen kalkatus kuului joka puolelta ja vasojen määkiminen kaikui metsästä. Kämppä osoittautui ihan mukavaksi vaihteluksi telttailulle, joten päätimme yöpyä sisällä. Pihalla oli mukava tulipaikka, johon valmiista tervaspölkystä oli helppo loihtia isot tulet. Valmistimme tammukat tikkukalana nuotion loisteessa ja meidän mielestä paras tammukka-ateria valmistetaan juuri loimuttamalla.
Päivä oli ollut raskas alkumatkan pusikkotaipaleen ja iltapäivän kuumuuden takia. Olimme molemmat väsyneitä ja kuvissa näkyvä punoitus ei ole pelkästään auringon tuottamaa, kyllä matka oli myös vaatinut veronsa. Onneksi mukana oli pussillinen super salmiakkia, josta salmiakkivodka tehtiin sulattamalla salmiakit lämpimässä vedessä ja lisäämällä reilusti vodkaa sekaan. Voimat palautuivat pikkuhiljaa illan edetessä ja uiminen kämpän viereisessä lammessa pyyhki viimeiset väsymyksen rippeet mennessään. Illalla alkoi tuikkeja näkyä lampien pinnalla ja kokeilin hieman isommalla lipalla, olisiko niin isoja kaloja liikkeellä, ei ollut. Painuimme puolen yön maissa nukkumaan. Kämpässä juoksenteli hiiri lattiaa ristiin rastiin, mutta se ei pitkään unen tuloa estänyt.