Nukuin todella huonosti ja sain vasta aamuyön puolella hieman pidemmän pätkän unta. Hartioita pakotti ja vaikka mukana kulki retkityyny, ei se ollut riittävän iso antamaan mukavuutta kylkiasennossa kun tapaan koisia. Ilmari oli myös nukkunut huonosti, mutta Katja sen sijaan nukkui kuin tukki koko yön. Iiriksellä oli orastava flunssa jo Ahkun tuvalla ja nyt se oli muuttunut jo kunnon räkätaudiksi, joten Iiriksenkään yö ei sujunut kovin hyvin. Olavi taisi nukkua hieman paremmin. Mummot olivat nukkuneet hyvin ja erityistä huomiota sai untuvapatjat osakseen, joilla nukkui kuulemma kuin kotona sängyssä. Nousin ensimmäisenä kotateltan poppoosta ja mummot olivatkin jo aamupuuhissa. Irma sanoi aamulla taimenten tuikkineen tyynessä järvessä ja samoin tein otin virvelin mukaan ja kävelin eiliselle paikalle, jossa iso taimen karkasi. Heittelin kolmisenkymmentä heittoa ilman tulosta ja päätin, että vielä yksi heitto ja kahvin juontiin. Viimeisellä heitolla tartutin mukavan kokoisen mittakalan, jolla oli painoa reilun kilon verran ja pituutta rapiat 50 cm. Putsasin kalan ja ripottelin suolaa sisään. Kala savustuspussiin odottamaan valmistusta ja aamiaisen syöntiin. Joka aamulle oli varattu yhteen pussiin kaikille puuro- ja kiisselipussit, sekä Irman tekemää terveysnäkkäriä. Sen lisäksi naposteltiin näkkäriä meetwurstin kanssa ja hörpittiin Lidlistä ostettua erinomaista pikakahvia. Mukana oli myös teetä ja kanelikaakaota. Ruusalle oli matkassa muroja ja Dentastixejä.
Tämän päivän reitti olisi kilometrimäärältään lyhyempi, mutta toisaalta rankempi tunturin ylityksen takia. Heti alkumatkasta jouduimme suuren suoalueen kiertoon kenkätilanteen takia ja ylimääräistä kiertoa tuli pari kilometriä. Itikoita oli enemmän kuin muistan yhdeltäkään vaellukselta ja hermot alkoivat olla aika pinnassa pusikossa patikoidessa. Sitten sain tarpeekseni ennen paljakalle nousua ja esitin repputaukoa itikkasavujen kera. Tehtiin pieni savua muodostava nuotio rinteeseen ja syötettiin tulta katajanoksilla, sekä sammaleella. Saatiin näin hieman rauhemmassa palastella näkkäriä ennen tunturiin nousua. Rohkeimmat yrittivät ottaa nokkaunet, mutta itse keskityin savunmuodostukseen. Aivan järkyttävä määrä hyttysiä.
Avotunturi alkoi heti tauon päätteeksi ja laitoin puhelimen päälle kentän toivossa. Ensimmäisenä upeat formulauutiset Kimin ja Valtterin osalta saivat pienet tunturituuletukset aikaan ja sitten mummot pääsivät soittelemaan kuulumiset ukeille Nurmeksen suuntaan. Kaikki hyvin ja eteenpäin. Maarestatunturit ovat kerrassaan upeat sekä katsella, että kävellä. Matka taittui joutuisasti ja yksi repputauko, jonka jälkeen olimmekin jo laskeutumassa toiselle puolelle. Viime reissulla näillä kulmilla en edes muistanut joen tahi puron olemassaoloa, mutta nyt laaksossa virtasi ihan reipas puro, jonka ylitystä Ilmari lähti ennakoimaan. Löydettiin kohtalainen paikka, josta vaelluskengilläkin pääsi kastumatta ylitse. Väsy alkoi painaa viimeisten satojen metrien aikana itse ketäkin ja Olavin kanssa otettiin pikamarssi taas leiripaikan etsintään edeltä käsin. Ainoa kunnollisen oloinen paikka oli edellisreissulla löydetty nuotiopaikka, jonne päätettiin myös nyt majoittua. Olin saanut viimeksi tästä lammesta reilusti toistakilon taimenen, joten odotusarvot olivat korkealla.
Katja kävi mummojen kanssa läheisellä purolla pesulla sillä välin kun Iiris teki tulet ja poikien kanssa pystytettiin teltta ja laavu. Kävin itse toteamassa leirilammen pohjan yhtä upottavaksi kuin viime reisullakin, joten pikainen pesu kivellä seisten sai riittää. Katja paistoi Ravadasjärven taimenen paloina pannulla alkupaloiksi ja lisukkeeksi oli valkosipulileipää. Pääruokana Irman keväällä kuivattamasta kuivalihasta ja kasviksista haudutettu lihapata. Jälkkäriksi kahvit Jaloviinalla maustettuna. Sittenhän se oli taas kalalle lähtö edessä ja aika pikaisesti todettiin kotilammen tarjonta pikkutaimeniksi. Katselin kartalta toisen lammen ja suunnattiin sinne kävellen hienon harjumaaston poikki. Pinnalla tuikki lupaavanoloisesti ja ei siinä montaa heittoa tarvittu kun mukavankokoinen taimen oli rannalla. Saatiin useampi taimen ja jokainen rantautti mittakalat. Paikka, josta taimenet saimme ei ole yhteydessä jokeen tai järveen, jota pitkin taimen pääsee nousemaan, joten nykyisen kalastusasetuksen mukaan taimen saa olla maksimissaan 45 senttiä pitkä. Nämä olivat karvan alle ja karvan päälle 40 senttisiä, eikä yhtään yli 45 senttistä nähty tai saatu. Suurin osa oli 25 - 40 senttisiä kaloja. Päivän kävely alkoi painaa jäsenissä ja mentiin suorinta tietä leiriin ylittämällä yksi puro, joka osuisi seuraavalle aamulle koko porukalle.
Leirissä Katja oli lettujenpaistossa ja kyllähän ne maistui hyvältä kiisselijauheesta tehdyn hillon ja sokerin kanssa. Hörpittiin vielä kahvia ja minttulikööriä kortin peluun ohessa ennen nukkumaanmenoa. Yritimme tiivistää kotateltan alaliepeen mahdollisimman hyvin, mutta edelleen sieltä muutama sitkeä itikka löysi teltan sisään. Rinkat nostettiin puiden oksille hyvin suojattuina luvatun sateen takia.
